Duh, tässäpä toista osaa. Nyt ollaan melkein nykyajassa, ehdin pelaamaan tätä hieman vielä eteenpäin. :---D Tää osa on vielä tällaista hyppimistä.
--
Vuosia sitten
"Pitäisikö meidän mennä naimisiin?" Nikolas kysyi. Kaisa järkyttyi äkillisestä kysymyksestä, mutta oli sisimmässään iloinen. Totta kai hän tahtoi naimisiin! Varsinkin kun ensimmäinen lapsikin oli jo tuloillaan, tosin Nikolas ei vielä siitä tiennyt...
Ei mennytkään kauaa, kunnes juhlat pidettiinkin. Vieraita oli kuusi kappaletta ja Nikolaskin sai tietää raskaudesta.
Seitsemän kuukautta myöhemmin syntyi nuorenparin ensimmäinen lapsi, joka sai nimekseen Sofia. Kaisa oli iloinen, että pääsisi takaisin töihin (hän oli tanssiuralla).
Tyttö kasvoi huimaa vauhtia ja sai pian kokea kuolleiden sukulaistensa läsnäolon - haamuja nimittäin vaelteli talossa joka ikinen yö säikyttelemässä asukkaita.
Mutta Kaisalla oli jo toinen lapsi tulossa, mistä hän kirjoittelikin ahkerasti sukunsa valtavaan päiväkirjaan. Sofialle hän ei vain halunnut näyttää kirjoituksiaan - hän tajuaisi sitten kun olisi hieman vanhempi.
Nikolakselle sateli ylennyksiä passipoliisiksi ja siitä eteenpäin. Miehen unelmana olikin päästä Kapteeni Sankariksi kuten Tuomaskin oli.. :)
Toistamiseen mummoksi tullut Henna rakasti lapsenlapsiaan Sofiaa ja Marikkia yli kaiken ja kuluttikin heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin vain pystyi.
Ja hyvä niin, sillä kolmas oli jo tuloillaan. "Jos se olisi tällä kertaa poika..." Nikolas kuiskaili Kaisalle, joka oli samaa mieltä.
Henna oli vanhentunut arvokkaasti ja edennyt samaa tahtia urheilu-uralla, ollen nyt valmentajana.
Viimeisillään raskaana oleva Kaisa toivoi tällä kertaa niin kovasti poikaa, mutta ei uskaltanut ajatella enää asiaa. Tanssiura oli ollut tauolla jo pari vuotta, sillä Kaisa huomasi olevansa erittäin helposti raskaaksi tuleva... Melkein Nikolasta katsomallakin pamahti paksuksi... Lisäksi häntä huoletti oman äitinsä vanheneminen - entä sitten, kun häntä ei enää ole? Kaisaa lohdutti ajatus, että Henna oli elämänsä kunnossa ja onnellisuuden huipulla. :)
"Tuo naapurin Nikolai... Hän on kerrassaan ihana mies! Hänhän voisi tulla meille korjaamaan tuon astianpesukoneen..." Ja tuosta se onnellisuus varmaan johtuikin sitten. ;)
Kaisasta oli tullut jo tottunut kotiäiti lastenhoitovuosien aikana. Roskien vienti oli melkeinpä ainoa asia, mitä hän pystyi tekemään, sillä vatsa oli jo niin valtava. Synnytykseen oli vain muutama viikko aikaa.
Kotitöiden ohessa muhinointikin onnistui :) Onhan se hyvä, että rakkaus kukoistaa yhä vaikeuksien ja vuosien jälkeen.
"Mummi...! Mitä sinä täällä teet? Herranjumala kun säikähdin..." Kaisan öinen muffininsyönti keskeytyi Jessican vierailuun. Mummi ei jättänyt häntä ollenkaan rauhaan - olikohan hänellä jotakin tulevaa lasta vastaan?
Pian - Kaisan mielestä liiankin pian - synnytys käynnistyikin, jälleen keskellä yötä. Kaisa ei ollut kahdenkaan lapsen jälkeen tottunut synnytyksiin, se tuli aina yllättävän tuskallisena.
Sofia oli odottanut pikkusisarustaan jo kuukausia ja nyt kun hän syntyikin, tyttö oli paikalla hurraamassa. "Kumpi se on?"
Tietysti töistä tulevalle isälle piti mennä kertomaan ilouutiset. "Äiti sai vauvan! Sen nimeksi tulee Ellen." Nikolas oli hieman pettynyt, ettei lapsi ollutkaan poika, mutta oli silti onnellinen. Perheen hän olikin halunnut. :)
Koko seuraavan yön Sofia näki unta siskostaan ja meinasi myöhästyä koulubussistakin, kun uneksi niin kauan.
Nikolaksella riitti rakkautta uutta pikkuista kohtaan. Hän nosti Ellenin kehdostaan ainakin kolme kertaa päivässä, vain saadakseen katsoa lastaan.
Olihan hänellä ylpeyden aihetta myös vanhemmista lapsistaan - Sofia nimittäin toi koulusta kympin todistuksen!
Pian olikin Marikin vuoro kasvaa kouluikään.
Kuopus tuli tervehtimään juuri kasvanutta siskoaan iloisesti. "Nyt säkin pääset kouluun! Meidän koulussa on sika kiva ope, me kutsutaan sitä Kissaksi..."
Henna oli kirjoittanut kirjan, joka kertoi tytöstä, joka loukkaantui vakavasti ja joutui lopettamaan urheilu-uransa. Kirjan kirjoittaminen oli kestänyt kaksi vuotta, mutta nyt se oli valmis!
Kaisaa jatkuva työkiire ja lapset väsytttivät niin, että eräänä iltana hän heräsi olohuoneen lattialta. "Missä minä olen...?"
"Mä olen tosi kipeänä... Köh köh... En pääse tulemaan töihin tänään." Nikolas joutui ottamaan omaa lomaa töistä, koska lastenhoitaja oli myöhässä. Nikolaksen mielestä huijaaminen oli itseasiassa aika hauskaa ;)
Ensimmäinen koulupäivä, Marikki toi kotiin kahdeksikon todistuksen. Ihan hyvin ensimmäiseksi päiväksi. Tyttö hihkui oppineensa lukemaan.
Erään raskaan työpäivän jälkeen Kaisa puhkui intoa - hän oli kehittänyt täydellisen kunto-ohjelman stressin ja väsymyksen karistamiseksi!
Kyllähän se toimikin. Kaisa tunsi voimiensa palaavan joka askeleella. :)
"Pitäisikö meidän vielä yrittää neljättä lasta?" Kaisaa ajatus vaipparuljanssista ei innostanut sillä hetkellä, mutta lapsirakkaana ihmisenä he päättivät yrittää vielä. :)
Samana iltana Ellen päätti kasvaa taaperoikään ja söpö hänestä tulikin.
Kuukautta myöhemmin pahoinvoinnin alkaessa Kaisa myhäili tietäväisenä. Tämä oli melko varma merkki raskaudesta.
Niinpä niin. Suureneva vatsa ja raskaustesti vahvistivat Kaisan epäilykset - neljäs lapsi oli tuloillaan!
Kaisa otti kulmalävistyksensä pois ja kävi ostamassa uusia, hienoja äitiysvaatteita. Sofian aikaan ostetut vaatteet olivat jo niin out, ettei niitä kehdannut käyttää edes kotona.
"Äiti, Sofiasta tuli teini!" Jep, kuopuksesta kasvoi nätti tyttö.
Marikki pelkäsi, että hänestä tulisi vihainen ja kärttyisä murkkuikäinen, joten hän oli erityisen kiltti äidille. Joka päivä Kaisan tullessa töistä tytär kävi halaamassa Kaisaa. <3
"Minä en koskaan aio hankkia lapsia! Oon nähnyt jo tarpeeksi äidin kanssa että mitä se lastenhoito on..." Kaisa hymyili, mutta oli oikeasti kauhuissaan. Jonkunhan pitäisi olla kiinnostunut Arojen suvun jatkumisesta! Onneksi Marikki ja Ellen, sekä tämä tuleva lapsi, olivat vielä jäljellä.
Kaisa totesi jälleen kerran synnytyksen lähestyvän uhkaavaa vauhtia.
Nyt kun äitiyslomakin oli käynnissä, Kaisalla oli rutkasti aikaa kirjoittaa. Hän ottikin sukunsa päiväkirjan esille ja alkoi kasata siinä olevia tekstejä kirjaksi - ensimmäisessä osassa olisi Vilmasta, suvun kantaäidistä jota koko suku ihaili.
--
Haha, that's it. >8D
